Thursday, September 16, 2010

T-Shirt Re-fashion / T-paitojen uudistusmuodistus

This was a project that I did merely for the fun of cutting up clothes to reform them into something they weren't before. It was kinda stupid because I think I could have actually saved time, money and effort just buying the clothes instead of making them, but then again this was much more fun at the time.

First of all, I have no idea how some people seem to have old clothes that look totally unused. And then they cut these practically new clothes in pieces and sew a dress or whatever for their kid. I only have clothes I actually use and those that I don't use any more are so worn out I couldn't imagine making anything of them. So, I had to buy some used T-shirts in order to get some material! I headed for the Salvation Army second hand store nearby and purchased 2 shirts. Well, actually I bought a lot more than that but the rest of the stuff were clothes we could wear without any modifications. I should say that used clothes aren't too cheap these days; a T-shirt costs 2,90 € and a t-shirt with long sleeves costs 4,20 €! Here is my prey:

I chose these shirts because they were bigger than my own size so they would contain enough material for my purposes. I also selected them for their prints. The beige one has sequins too. My plan was to utilise only the fabric provided by the shirts themselves and not add pieces of other fabrics. I didn't have a ready plan at hand, so I sat down and started thinking what I could transform these shirts into. I figured out that the beige one would be big enough for making sweat pants and the other one could become a small dress or shirt, both for the 2 year old. Then I noticed that I could actually make capri pants out of the sleeves of the blue one to match the shirt.

Since my kids were already asleep and I didn't want to bother anyone for taking measurements I simply took a pair of her pants and a shirt and roughly cut the patterns out following the lines of the garment. I figured out that would be accurate enough. It was also dark so I didn't get any good images of the working process itself. Here are some of the parts cut.


 My little one was really happy having her new capri pajamas and sweat pants, but it's quite tricky to take pictures of her because she usually tries to escape cameras.  Sorry for the awful picture, I guess it's quite obvious I don't own a good camera. Photo of the finished pants is in the end of the Finnish text.

 Tämän projektin tekaisin ihan vain siksi, että halusin kokeilla vanhojen vaatteiden uuteen uskoon laittamista (ehkäpä ennen vakavampaa projektia). Onhan se tietysti vähän tyhmää, kun ajattelee, että valmiiden vaatteiden ostaminen todennäköisesti säästäisi aikaa ja vaivaa, ehkä jopa rahaakin.

Ensinnäkään en ymmärrä sitä, että joillain ihmisillä näyttää olevan käytännössä katsoen käyttämättömiä vaatteita kaapissaan, joista voi sitten loihtia lapsille mukavia kolttuja. Minulla on vain vaatteita, joita tosiaankin käytän, ja jos jotain vaatetta en enää käytä, se johtuu siitä, että se on lopen loppuun kulunut. Ei siis tähän tarkoitukseen sopivaa materiaalia. Minun täytyi siis ostaa sopivia vaatekappaleita! Hullua tosiaankin, eikä edes kovin halpaa. Päädyin ostamaan tarvikkeeni Pelastusarmeijan myymälästä, jossa T-paidat maksoivat 2,90 € ja pitkähihaiset mallit 4,20 €. Ostin kaksi paitaa uudelleen muokattaviksi, sekä lisäksi muita vaatekappaleita, jotka olivat sopivia sellaisinaan.

Valitsin omaa kokoani suurempia paitoja, jotta kangasta varmasti olisi riittävästi. Projektiini valitsin printtipaidat, sillä aikomukseni oli hyödyntää vain kyseisten vaatekappaleiden kankaita. Mukaan tarttuivat siis sininen ja beige paita, jossa oli printin lisäksi paljetteja. Minulla ei ollut mitään valmista ajatusta siitä, mitä tekisin, joten illan tullen istuin alas mittailemaan paitoja ja miettimään mahdollisuuksia. Tuumasin, että beigestä paidasta saisi pöksyt ja sinisestä pikkumekon tai paidan. Sitten hoksasin, että lisäksi hihoista saisi yhteensopivat kaprihousut.

Lapset olivat jo unten mailla, joten en päässyt ottamaan mittoja. Kaivoin kaapista sopivan paidan ja housut ja leikkasin paidoista aika karkeasti sopivia vaatteita seuraillen kappaleet. Housuihin piti leikata vähän useampia osia, koska leikkasin haarasauman paidan kainalon kohtaan, jolloin kangasta ei siltä kohdalta riittänytkään vyötärölle saakka. Vyötärön kuminauhakujaa varten sekä lahkeensuiksi leikkasin kappaleet paidan helmasta, jossa oli valmiiksi tarkoitukseen sopiva leveä käänne. Capri-housujen leveysmitat otin alushousuista, ja lisäsin vain haarakiilan, jotta housuissa olisi hiukan liikkumavaraakin. Iltahämärässä ei oikein saanut ruppaisella kamerallani kovin hyviä kuvia, mutta tuolla yllä näkyy kuitenkin osa leikkaamistani kappaleista.

Lapsi itse oli tyytyväinen sekä uuteen yöpukuunsa että housuihin (mihinpä tämä vähään tyytyvä ei olisi tyytyväinen!), mutta koska malli on kovin liikkuvaista sorttia, eivät valokuvat lopputuloksesta onnistuneet kovin hyvin. Housut kuvasinkin suosiolla ilman mannekiinia.

Wednesday, September 15, 2010

Birdy Bag / Lintulaukku

I told you earlier about my tests with marker and that I then had to incorporate drawings in almost anything I was making, right? Well, this is one of those projects. I had crocheted a hat for myself of a very thick Mambo yarn (70 % wool by Novita) and then I ended up with some odd length of yarn I wanted to get rid of. So what  I did was to crochet some more looped crochet. But this time it didn't turn out to be a hat but bag handles instead.

I had been sewing things for my older daughter for a while so I made this bag with my younger one in mind. I had some simple white fabric so I decorated it with some flowers and a bird (yes, I see that I draw too many birds and flowers and almost all of them with same colours!). Then I cut the lining from a velvet fabric matching the handles. So in theory this bag can be turned inside-out and it would still look ok. I sew both of the fabrics on top of the handles. It was almost too thick for my sewing machine to handle but it turned out better than I had feared.  The other side has a drawing of a blue bird and roses, so not too much differense there...


Kerroinkin aikaisemmin tekstiilitussitesteistäni ja siitä, että sen jälkeen piirtelin vähän sinne sun tänne melkeinpä pakonomaisesti. Tämä on yksi niistä piirtelyprojekteista. Olin virkannut itselleni pipon paksusta Novitan Mambosta (70 % villaa ja kutittaa kyllä päätä), ja jäljelle jäi hassu pätkä lankaa, josta piti päästä eroon. Että mitäkö tein? No virkkasin vähän lisää suljettua tuubia, mutta siitä ei nyt ihan riittänyt pipoksi vaan aikoastaan laukun kahvoiksi.

Olin vähän ajan sisässä ommellut useampia juttuja isommalle tytölle, joten tein tämän pienemmälle. Piirtelin lintuja ja kukkia valkoiseen lakanakankaaseen (niinpä, taas kukkia ja lintuja...) ja leikkasin sisävuorin kahvojen kanssa yhteensopivasta vakosametista. Teoriassa laukku on siis käännettävä. Ompelin kankaat kahvojen päälle, ja vähältä piti, ettei kone stopannut, mutta kyllä tämä nyt kuitenkin vähän paremmin onnistui kuin mitä pelkäsin. Toisella puolella on sininen lintu ja ruusuja, joten ei kovin vaihteleva kuviointi tässä bägissä.

This post was linked to
Osallistun linkkikemuihin:

giveaways

Brooch to my dear sister / Rintaneula rakkaalle sisarelleni

My beloved bigsister has her birthday around this time of year so I sent her some gifts. She always finds something beautiful to send to us so I also like to return the favour and send something to her. This year I sent her a cooking book - not that she would really need one, but I thought it was a beautiful book and perfectly her, as she loves gardening and the cooking book was all about making food from the fruits of your own garden.

Well, a gift really isn't a gift unless you had to work for it, so I also gave her some of my and my kid's precious time by making her a brooch. I tried to keep in mind the colours and style I thought she might prefer, and here's the result.


It's made of some pink fabric I encountered in my fabric stash and from a beige shirt I bought from the Salvation Army second hand store. (More about that shirt later...) I added some silver jewellry I made with pinkish fresh water pearls and rose quartz and then some pink organza ribbon. 

I was really worried I had gone totally wrong with my design, but then I received a message from my sister telling how much she loved the brooch. It's specially made for her so I'm really happy she liked it.



Sisareni syntymäpäivä on näihin aikoihin vuodesta, joten lähetin hänelle taas syntymäpäiväpaketin. En ihan joka vuosi ole tässä onnistunut, mutta pyrin kyllä aina jotakin aikaiseksi saamaan, sillä kultainen isosiskoni lähettää myös meille kauniita lahjoja. Tänä vuonna sisareni sai minulta keittokirjan Suolaista ja makeaa puutarhasta - ei siksi, että sellaista tarvitsisi, vaan siksi, että kirja oli mielestäni kaunis ja täynnä herkullisia reseptejä, sekä lisäksi täysin siskolle sopiva, koska hän on ahkera kotipuutarhuri ja myös taitava kotikokki.

Koska lahja ei minusta koskaan tunnu riittävältä, ellen ole joutunut näkemään vaivaa sen eteen, sai sisareni lahjaksi myös omaani ja lasteni aikaa mm. yllä kuvatun rintaneulan muodossa. Yritin pitää mielessäni värit ja mallin, joista kuvittelin hänen pitävän.

Lopputulos on saatu aikaan käyttämällä kangaskätköistäni löytynyttä pinkkiä rypytettyä kangasta sekä Pelastusarmeijan kierrätysmyymälästä ostamastani beigestä trikoopaidasta leikattua suikaletta. Kerron myöhemmin, mitä muuta siitä paidasta tuli. Keskelle lisäsin vähän hopeaa ja makean veden helmiä sekä ruusukvartsia ja reunoilta kurkistelee vaaleanpunaista organzanauhaa.

Olin kamalan huolissani siitä, olinko tehnyt kamalan virhearvion, josta siskoni ei pitäisikään yhtään, joten olin todella huojentunut saadesssani tekstiviestin, jossa hän kertoi rintaneulan olevan "syötävän ihana". Koru on tehty häntä varten, joten olen todella onnellinen, että se kelpasi.

Tämä postaus osallistuu Tuesday Tell All-blogikemuihin My Craftie Life -blogissa.

Sunday, September 5, 2010

Child's cardigan / Lapsen villatakki

This project made me remember why I haven't been knitting for a long time. I finished it with great pains and my hands were so happy it was over! I had bought a nice short sleeved cardigan for my smaller girl and because I knew her big sister would get envious I had to knit one for her. Buying would be smarter in my case, but I didn't really want to use more money and I also remembered I had some yarn at home...

I like it when my daughters wear matching but not identical clothes, so I tried to make something a bit similar to what I had bought. Those girls don't really look like each other at all and their eyes and complex are of different colour so they both have their own wardrobe even though the younger one does have to wear some clothes that her big sister grew out of. So, the cardigan that I had bought was almost colourless light grey and the one I knitted was of mixed colour.


I don't have any pattern or model for this because I invented it while knitting, so I actually had to re-make one of the sleeves once I had noticed that my first attempt didn't quite come out like I had intended it. The cardigan I bought had a belt on it, but since I don't like too many parts hanging loose from a child's garment I made a stretchy knit above the waist line.  I used Novita's Nalle Marjaretki yarn, colour "Puolukka" (lingonberry). The cardigan has been knitted as one piece and I knitted the sleeves on it.


My daughter was really excited about her new cardigan and kept asking for it while I was knitting even though she doesn't seem too interested in the photo. (I didn't get her to be still enough to get a free shot so she's actually watching a film!) I wanted the cardigan to have a tight look and it seems like I succeeded in that attempt. Usually knitting patterns seem to have lots of ease and they don't look as fitted as this one, so I tried to make this with minimum ease.

This post is joining Tuesday Tell All blog party at My Craftie Life!


Tämä projekti sai minut muistamaan, miksen ole neulonut aikoihin. Sain villatakin valmiiksi suurin ponnistuksin, ja arvatkaapa olivatko kipeät kätöseni kiitollisia, kun vääntö oli viimein ohi. Olin ostanut pienemmälle tytölleni villatakin, ja koska arvelin isomman tulevan hiukan kateelliseksi, päätin neuloa sitten hänelle vastaavan. Ostaminen olisi ollut minun tapauksessani jokseenkin fiksumpaa, mutten halunnut tuhlata yhtään enempää rahaa ja lisäksi muistin, että kotona olisi muutama kassillinen neulelankoja.


Minusta on mukavaa, kun tyttäret pukeutuvat samankaltaisiin, mutta ei identtisiin asuihin, joten yritin saada aikaan jollain lailla ostettua takkia muistuttavan kuteen. Siskokset eivät juurikaan muistuta toisiaan, ja silmien ja ihon värikin ovat erilaiset, joten molemmilla on omanlaisensa vaatteet, vaikka nuorempi kyllä joutuukin usein käyttämään isosiskolta perittyjä vaatteita. Ostamani villatakki oli hyvin vaalean harmaa, ja tämä neulomani sitten monivärinen.

Takkiin ei ole olemassa kaavaa tai mallia, koska keksaisin sen neuloessani. Itse asiassa jopa jouduin purkamaan ensimmäisen hihan ja tekemään sen uudestaan, kun tajusin puolivälissä, ettei siitä ollutkaan tulossa aivan mieleinen. Puhvihiha olikin mielestäni kivempi kuin perinteinen suora, jollaiset ostotakissa on. Ostetussa villatakissa oli vyö, mutta koska minusta lasten vaatteissa ei tarvitse roikkua mitään joutavia osia, tein tähän takkiin hiukan empire-mallisesti joustimen vyötärölinjan yläpuolelle. Lankana on käytetty Novitan Nalle Marjaretki-lankaa, sävynä "puolukka". Puikot olivat hieman suositusta pienemmät, koska oma käsialani on aika rennon löysää. Takki on neulottu yhtenä kappaleena ja hihat on neulottu suoraan kiinni hiha-aukkoihin.

Tyttö itse oli takista aivan hökötyksissään koko prosessin ajan, ja kävi kyselemässä sen valmistumisesta jatkuvasti, vaikkei kuvassa kovin innostuneelta näytäkään. Tämä siksi, ettei tytärtä kovin helposti saa paikoillaan pysymään, ja kuvan saamiseksi lapsi oli pakko istuttaa elokuvan ääreen! Koetin saada takista vartalonmyötäisen, ja koska minusta perinteisissä neulemalleissa on usein hiukan liikaakin väljyysvaroja, tein tämän neuleen minimaalisella väljyydellä. Aika hyvin onnistui, koskapa takki vaikuttaa tyköistuvalta. 

Tämä postaus osallistuu My Craftie Life-blogin Tuesday Tell All -linkkikemuihin.

Child's coat / Lapsen takki

I already posted the booties I made from the same fabric I have used for this coat as well. I made it with an older Ottobre pattern called Sparrow from the magazine 4/2009. I left the pocket out as I thought it would only encourage my daughter to collect stones in her big front pocket and I used press buttons instead of regular ones, but I think those were the only modifications I made.

She's actually sporting a few of my projects in this picture simultaneously due to the fact that it's getting cold here already and I've been making mostly outdoor gear (sort of speaking) lately. She's also carrying her ballet pouch I made on Friday because she started her first fairy ballet classes yesterday. The pouch can be turned inside-out to change the look in case mommy gets tired with the pattern. She doesn't care what it looks like, she's just marvelled by the strings that keep the pouch closed. She almost went to bed with the pouch the night I finished it. The idea of making a string pouch instead of a zippered one is - of course - that clothes inside wouldn't get torned by the zipper. She's only 4 and if I manage to get things stuck between a zipper then I'm sure she can do it as well... (I just had to cut a lock of my hair that accidentally got stuck between the zipper of my coat!)

As I mentioned earlier I have managed to get markers involved in some projects I've finished lately, this coat being one of them. I wrote her name on the lining and then I draw my favourite blossoms and some little creatures. Just to be sure no-one else can claim this coat. ;-)


Postasinkin jo aiemmin kuvan tossuista, jotka tein samasta kankaasta kuin tämän takin. Takki on tehty Ottobren kaavoilla lehdestä 4/2009 ja mallin nimi on Sparrow. Jätin siitä pois etutaskun, koska ajettelin sen olevan liiankin sopiva kivien keräämiseen, ja vaihdoin napit neppareihin, mutta ne taisivatkin olla ainoat muutokset. Koska käytin vain valmiiksi kaapista löytyneitä materiaaleja, on takin vuorina käytetty tikkivanua, joka on kai tarkoitettu täkkien ompeluun. Hihansuut on ommeltu Myllymuksujen myymästä merinovillatrikoosta, josta olen joskus aikonut tehdä villahaalarin. Se projekti on vieläkin hautumassa. Takin kankaan olen tainnut joskus tilata Kangas-Mallan verkkokaupasta. Sitä oli juuri sopiva pala takkiin. Koska minulla ei myöskään ollut varastossa sopivaa vinonauhaa, leikkasin senkin sitten itse joustovakosametista. Sattui nimittäin satamaan sinä päivänä kun vinonauhaa olisi tarvittu, ja laiskuuttani mieluummin leikkasi ja silitin kaitaleita sisällä kuin menin ulos kylmään vihmaan.

Ylimmässä kuvassa tyttö esittelee useampaakin tekelettäni, koskapa nyt alkaa jo olla kylmä, ja olen viime aikoina tehnyt enimmäkseen ulkovarusteita. Lisäksi kuvassa on mukana balettipussi, koskapa lapsi aloitti eilen ensimmäiset satubaletti-tuntinsa. Pussukka on ommeltu kaksipuoleiseksi, jotta sen voi kääntää, kun äiti kyllästyy kuvioon. Lasta itseään ei kyllä kuviointi kiinnosta pätkääkään, vaan hän on ihastunut pussin sulkeviin nauhoihin. Pussukka piti laittaa piiloon, jottei tyttö mennyt sen kanssa nukkumaan. Nauhoilla suljettavan pussukan juju on tietenkin se, että tällöin ei ole mahdollisuutta repiä sisällä olevia ohuita trikoovarusteita vetuketjulla. Jos minä kerran onnistun saamaan kankaita (ja omia hiuksiani!) vetoketjun väliin, niin varmasti se onnistuu 4-vuotiaaltakin.

Tulinkin aiemmin maininneeksi, että olen onnistunut ujuttamaan tekstiilitussit useampaankin projektiin viime aikoina, ja tämä takki on yksi niistä. Kirjoitin vuorin yläosaan lapsen nimen, ja sen alapuolelle sitten piirtelin lempiaiheitani. Nyt ei ainakaan kukaan muu voi tulla väittämään takkia omakseen. ;-)

Friday, September 3, 2010

Very Simple Knitting / Todella helppo neulomus

I think it really can't get any simpler than this! I know I don't have money for practically anything and that I shouldn't buy anything that isn't related to food and keeping us alive, but when I saw this beige Novita Crystal yarn (with sequins) at the grocery store I just had to buy it even though I had no idea what to do with it.


I shouldn't do much knitting. Every time I knit something my fingers start to ache and keep aching for days after I have finished. Well, this time knitting was more or less inevitable since I had bought yarn for knitting. Once again I started off with no clue of what I was doing. I started knitting a circle and ended up... well, something circular, that when I tried it on proved to be a "keep". :-D Well, I did need one to warm my shoulders as I'm a chilly type so I guess the yarn was trying to tell me this since I met it the first time. I just didn't listen carefully enough. What a releaf that the yarn knew how to form itself (with a little help) into something useful! I have never had a keep and I've never planned on making one either, so this was a complete surprise to me.



Tämän yksinkertaisemmaksi ei neulonta voi enää käydä! Minulla ei oikeastaan olisi varaa ostaa mitään mikä ei ole suuhunpantavaa ja vatsaa täyttävää, mutta kun ruokakaupassa törmäsin beigeen Novitan Crystal-lankaan, niin sitä oli pakko ostaa pari kerää, vaikkei minulla ollut harmainta aavistustakaan mitä siitä voisi tehdä. Langassa on paljetteja mukana.

Oikeastaan minun ei pitäisi edes neuloa, sillä käteni kipeytyvät neulomisesta, ja sormien niveliä särkee vielä päiviä sen jälkeen, kun itse työ on tullut valmiiksi. Tällä kertaa neulominen kuitenkin näytti väistämättömältä, sillä mitäs muutakaan neulelangalla nyt tekisi. Tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, vaan istuin pyöröpuikot kädessä tuoliin ja aloin neulomaan, sen kokoista ympyrää kuin kyseisillä puikoilla pystyi tekemään. Käytin molemmat kerät. Valmista tuubia ihmetellessäni tajusin sen olevan "keeppi". Siis hitsi vie, tämmöistähän juuri tarvitsinkin hartioita lämmittämään, vilukissa kun olen! Ilmeisesti lanka oli yrittänyt tätä minulle kertoa siitä asti kun sen näin, en vaan tajunnut kuunnella kovin hyvin. Onneksi neuvokas lanka osasi lähestulkoon itsekseen muotoutua tähän malliin. Ei minulla ole vielä koskaan ollut hartialämmitintä, enkä ole keeppiä koskaan edes suunnitellut tekeväni, joten tämä oli ihan täysylläri itsellenikin.


Wednesday, September 1, 2010

Bitty Booties / Pikkutöppöset

Not a very long time ago I sew an autumn coat for my daughter of the same fabric that these booties in the picture above. I was still with the fabric on top of the desk when I encountered Heather Bailey's Bitty Booties pattern. My daughters are not babies any more (the sizes of the booties are for babies of 0-3 months and 3-6 months) but we have pretty cold flooring and we're heading towards winter so I decided to try it out and make some booties / slippers for my "babies" - now 2 and 4 years old.

Of course I couldn't use the ready made pattern then, but I measured the feet of my girls and modified the size of the pattern. I'm not going to say that I succeeded perfectly and I actually came to suspect that the pattern is made for babies because this kind of pattern doesn't come out right for bigger feet. But the result was satisfactory anyway. And needless to say that the girls loved their new footwear! After finishing and trying on the first pair intended for the older daughter, the smaller one started screaming, sneaked big sister's booties and ran away to try them on! So I got back to the sewing machine fast and made her a pair of her own. Now fighting over booties any more.

The bigger pair is made of velvet and the lining is merino wool. Smaller booties are made of hobby felt (let's see how long that'll last!) and embellished with velvet ribbon, silk flowers and lime mother-of-pearl buttons. The smaller pair may not be ever-lasting, but then again the smaller girl isn't very keen on wearing booties. She just likes trying them on.

Bitty Booties Flickr group

Tässä joku aika sitten ompelin isommalle tyttärelle takin samasta kankaasta kuin ylimmäisen kuvan tossut. Kankaat olivat minulla vielä pöydällä, kun Heather Baileyn Bitty Booties -kaava osui kohdalle. Tyttäreni eivät ole enää aivan vauvoja (kaavan koot ovat 0-3 kk ja 3-6 kk), mutta meillä on melkoisen viileät lattiat, ja kun talvea kohden kerran ollaan menossa, niin ajattelin, että tossujakin voisi kokeilla ommella.

Tytöt ovat nyt 2- ja 4-vuotiaat, joten valmista kaavaa en sitten voinut käyttää. Mittasin tyttöjen jalat ja muokkasin kaavojen kokoa niiden mukaisiksi. En edes yritä väittää, että olisin siinä aivan täydellisesti onnistunut, ja heräsikin epäilys, että töppösten kaava on tehty nimenomaan pikkuvauvoille, eikä sitä oikein voi suoraan isompaan jalkaan soveltaakaan. Lopputuloksesta tuli kuitenkin tyydyttävä, ja mikä tärkeintä, tytöt itse olivat tyytyväisiä uusiin kotitossuihinsa. Ensimmäisen parin tein esikoiselle, ja kun vein ne sovitettaviksi, pikkusisko lähestulkoon repi kirkuen tossut isosiskon jaloista ja juoksi sitten piiloon niitä sovittamaan. Äiti siis palasi hyvin vikkelästi koneen ääreen ompelemaan pikkuiselle omaa paria rauhanneuvottelujen aikaansaamiseksi.

Isomman tytön tossut ovat ohutvakoista samettia ja vuori on merinovillaa. Pienemmillä tossuilla oli jo hoppu, joten ne on tehty nopeasti harrastehuovasta (ei varmaankaan kovin kestävät tossut siis) ja koristeltu samettinauhalla, silkkikukilla ja limetin värisillä helmiäisnapeilla. Onneksi pikkutyttöä kiinnostaa enemmän tossujen sovittelu kuin niiden kokopäiväkäyttö. Liukuesteiksi ompelin pohjiin vahakangasta, isompiin tossuihin kanta- ja päkiäpalat ja pikkutossuihin koko pohjan.

Bitty Booties- Flickr -ryhmä