Sunday, September 5, 2010

Child's cardigan / Lapsen villatakki

This project made me remember why I haven't been knitting for a long time. I finished it with great pains and my hands were so happy it was over! I had bought a nice short sleeved cardigan for my smaller girl and because I knew her big sister would get envious I had to knit one for her. Buying would be smarter in my case, but I didn't really want to use more money and I also remembered I had some yarn at home...

I like it when my daughters wear matching but not identical clothes, so I tried to make something a bit similar to what I had bought. Those girls don't really look like each other at all and their eyes and complex are of different colour so they both have their own wardrobe even though the younger one does have to wear some clothes that her big sister grew out of. So, the cardigan that I had bought was almost colourless light grey and the one I knitted was of mixed colour.


I don't have any pattern or model for this because I invented it while knitting, so I actually had to re-make one of the sleeves once I had noticed that my first attempt didn't quite come out like I had intended it. The cardigan I bought had a belt on it, but since I don't like too many parts hanging loose from a child's garment I made a stretchy knit above the waist line.  I used Novita's Nalle Marjaretki yarn, colour "Puolukka" (lingonberry). The cardigan has been knitted as one piece and I knitted the sleeves on it.


My daughter was really excited about her new cardigan and kept asking for it while I was knitting even though she doesn't seem too interested in the photo. (I didn't get her to be still enough to get a free shot so she's actually watching a film!) I wanted the cardigan to have a tight look and it seems like I succeeded in that attempt. Usually knitting patterns seem to have lots of ease and they don't look as fitted as this one, so I tried to make this with minimum ease.

This post is joining Tuesday Tell All blog party at My Craftie Life!


Tämä projekti sai minut muistamaan, miksen ole neulonut aikoihin. Sain villatakin valmiiksi suurin ponnistuksin, ja arvatkaapa olivatko kipeät kätöseni kiitollisia, kun vääntö oli viimein ohi. Olin ostanut pienemmälle tytölleni villatakin, ja koska arvelin isomman tulevan hiukan kateelliseksi, päätin neuloa sitten hänelle vastaavan. Ostaminen olisi ollut minun tapauksessani jokseenkin fiksumpaa, mutten halunnut tuhlata yhtään enempää rahaa ja lisäksi muistin, että kotona olisi muutama kassillinen neulelankoja.


Minusta on mukavaa, kun tyttäret pukeutuvat samankaltaisiin, mutta ei identtisiin asuihin, joten yritin saada aikaan jollain lailla ostettua takkia muistuttavan kuteen. Siskokset eivät juurikaan muistuta toisiaan, ja silmien ja ihon värikin ovat erilaiset, joten molemmilla on omanlaisensa vaatteet, vaikka nuorempi kyllä joutuukin usein käyttämään isosiskolta perittyjä vaatteita. Ostamani villatakki oli hyvin vaalean harmaa, ja tämä neulomani sitten monivärinen.

Takkiin ei ole olemassa kaavaa tai mallia, koska keksaisin sen neuloessani. Itse asiassa jopa jouduin purkamaan ensimmäisen hihan ja tekemään sen uudestaan, kun tajusin puolivälissä, ettei siitä ollutkaan tulossa aivan mieleinen. Puhvihiha olikin mielestäni kivempi kuin perinteinen suora, jollaiset ostotakissa on. Ostetussa villatakissa oli vyö, mutta koska minusta lasten vaatteissa ei tarvitse roikkua mitään joutavia osia, tein tähän takkiin hiukan empire-mallisesti joustimen vyötärölinjan yläpuolelle. Lankana on käytetty Novitan Nalle Marjaretki-lankaa, sävynä "puolukka". Puikot olivat hieman suositusta pienemmät, koska oma käsialani on aika rennon löysää. Takki on neulottu yhtenä kappaleena ja hihat on neulottu suoraan kiinni hiha-aukkoihin.

Tyttö itse oli takista aivan hökötyksissään koko prosessin ajan, ja kävi kyselemässä sen valmistumisesta jatkuvasti, vaikkei kuvassa kovin innostuneelta näytäkään. Tämä siksi, ettei tytärtä kovin helposti saa paikoillaan pysymään, ja kuvan saamiseksi lapsi oli pakko istuttaa elokuvan ääreen! Koetin saada takista vartalonmyötäisen, ja koska minusta perinteisissä neulemalleissa on usein hiukan liikaakin väljyysvaroja, tein tämän neuleen minimaalisella väljyydellä. Aika hyvin onnistui, koskapa takki vaikuttaa tyköistuvalta. 

Tämä postaus osallistuu My Craftie Life-blogin Tuesday Tell All -linkkikemuihin.

2 comments:

  1. That is beautiful! I am not talented in that department. Thanks for liking up to Tuesday Tell All.

    ReplyDelete
  2. Thank you Melissa! I'm not sure if talent has anything to do with it, probably more try and error! :-D

    ReplyDelete